Valmennus- jne. näytöt

 

Kouluvalmennus, 10 virkettä

Ratsukko oli lopettelemassa alkukäyntejä kun saavuin paikalle. Tamma katseli uteliaana kaikkea mahdollista ja mahdotonta kentällä, erityisesti aidalla liehuva takki herätti suunnatonta kiinnostusta. Ratsastajan keräillessä ohjia selitin, että tänään keskityttäisiin temponvaihteluihin ja siirtymisiin. Kevyttä ravia katsellessani harkitsin, että kenties tasaiseen tahtiin keskittyminen olisi voinut olla parempi vaihtoehto, mutta ohjeistin ratsukon kuitenkin tekemään pienehköjä lisäyksiä ja kiinniottoja kevyessä ravissa suoralla uralla. Kun Liero oli hieman lämmennyt, pyysin tekemään käynti-ravi-siirtymisiä, ensin muutama kirjainväli kerrallaan ja sitten jokaisella kirjaimella. Ravisiirtymisistä tuli lähes poikkeuksetta syöksähdyksiä, ja tiheämmin tehdyt siirtymiset menivät ravihipsutteluksi, kun tamma ei malttanut siirtyä käyntiin asti. Lopulta päädyin ohjeistamaan ratsukon voltille, jossa käynti-ravi-siirtymisiä jatkettiin mahdollisimman hitaassa tempossa, jotta siirtymiset varmasti onnistuisivat kunnolla. Kun Liero osoitti keskittymisen merkkejä, palattiin takaisin temponvaihteluihin. Käynnissä ne sujuivat vielä kohtalaisesti, mutta ravi uhkasi muuttua taas tohottamisesti, joten lopputunti tehtiin muutamia siirtymisiä ja temponmuutoksia käynnissä. Hyvin onnistuneen lyhyehkön kokoamispätkän jälkeen annoin ratsukolle luvan loppuveryttelyyn kaarevilla urilla ja loppukäynteihin.

 

Kouluvalmennus, 10 virkettä

Pahaa enteilevästä nimestä huolimatta vastassa oli rauhallinen, jokseenkin laiska suokkitamma. Ohjelmassa oli pohkeenväistöä käynnissä, jota valmisteltiin veryttelemällä kevyessä ravissa ja testaamalla ristikkäisiä apuja pienentämällä ja suurentamalla ympyrää. Tamma ei turhia kiirehtinyt tai jalkoja nostellut, ja pyysin ratsastamaan enemmän eteen ja tekemään reilusti puolipidätteitä, jotta Hepuli ei rojahtaisi kokonaan ohjien varaan.

"Nyt se lipuu siinä väistössä, lisää puolipidätteitä ja suhteessa enemmän pohkeita kuin pidätteitä! Tahdita apuja, napauta vaikka vähän raipalla pohkeen taaksen jos sitä väistöä ei muuten ala tulla. Käsi voisi olla kevyempi, varo ettet roiku sisäohjassa." Lopulta ristikkäisiä askeleita alkoi tulla yhteen suuntaan ja pian toiseenkin. Neuvoin ratsastajaa herkistämään hevosta tulevaisuudessa mahdollisimman paljon pohjeavulle ja käyttämään minimaalisen kevyttä kättä, jotta Hepuli kantaisi itseään eikä roikottaisi koko painoaan ratsastajan käsillä. Väistötyöskentelyssä sekä kannukset että raippa lienisivät erinomaisia apukeinoja, jotta puolipidätteiden eteenratsastusosuus ja väistöapu painottuisivat selkeämmin. Tunnin jälkeen ratsastajalla oli varmasti kuumempi kuin tammalla, joka ei edelleenkään pahemmin omalla moottorilla liikkunut.

 

Estevalmennus, 10 virkettä

Suloinen ratsuponitamma, jonka into hypätä esteen yli on suunnilleen yhtä suuri kuin into hypätä kaivoon - sellainen oli päällimmäinen vaikutelma Liskosta. Ensimmäisenä pistin ratsukon laukkaamaan muutaman kierroksen kenttää ympäri niin kovaa kuin ponista irtoaa, kun rakensin muutaman veryttelyesteen.

"Vielä pääsee varmasti kovempaa!" huusi kantaessani puomia okseriin. Alkulämpöjen jälkeen ohjasin ratsukon veryttelyesteille. Eteenpäinpyrkimys ei ollut huipussaan, ja tamma kopsauttikin puolimetrisestä okserista puomit alas. Pienen vauhdinkeräämisen ja uusintahypyn jälkeen este ylitettiin niukin naukin puhtaasti. Rakensin pienen radan mahdollisimman lyhyillä teillä, jotta Liskon liike ei hiipuisi lentokentän pituisiin teihin, mutta joilla ratsastaja ehtisi kuitenkin pyytää ponia eteen. Isommat tai massiiviset esteetkään eivät näyttäneet saavan tammaa liikkumaan oma-alotteisesti eteen, joten ratsastaja sai käytännössä puskea sen esteiden yli. Lopulta muuri ja trippeli aiheuttivat Liskossa jonkinlaisen innon pyöristää hieman selkää ja käyttää oikeasti ponnistusvoimaa niiden ylitykseen. Näiden onnistuneiden ja ainakin suhteellisen positiivisten hyppyjen jälkeen oli loppuravien vuoro. Kehotin ratsastajaa pyytämään ponia eteen vielä näin loppusuorallakin, jotta siitä ei tulisi aivan tahmaa.